Asuin hotelli Desingissä Copacabanalla kahdennessatoista kerroksessa, rauhallisessa huoneessa sivumerinäköalalla.
Katsoessani ikkunasta alaspäin, näin kadun ja sillä ajavat autot ja moottoripyörät. Kadun varrella seisoi korkeita kerrostaloja.
Suoraan edessä kohosi yksi Rion monista vuorista.
Vuoren rinteellä kyyhöttivät fafelan pienet talot. Favelan nimi on Cantagalo.
Kun olimme Sokeritoppavuorella, niin opas kertoi, että näkemämme pikkutalot toisen vuoren rinteellä on Rion suurin ja yksi Etelä-Amerikan suurimpia slummialueita favela nimeltään Rocinha.
Favela on Brasiliassa elintasoltaan alhainen kaupunkimainen asuinalue, joka ei täytä rakentamisen turvallisuusvaatimuksia. Virallisesti favelalla tarkoitetaan mitä tahansa laittomasti rakennettua asuinaluetta, mutta puhekielessä se on usein slummin synonyymi.
Ulkoa kuului sekä liikenteen että ulkoseinässä olevan ilmalämpöpumpun hurinaa öisin. Äänieristys oli tosi huono.
Asuin tässä huoneessa 7 vuorokautta. Kamarini siivottiin päivittäin.
Ystävällinen tyttö askarteli perhosia uusiin vessapaperirulliin.
Hiukset piti pestä seinässä olevan suihkun alla. Onneksi vettä tuli runsaasti.
Ja onneksi wc-istuimen vieressä oli käsisuihku! Tiesin sen ennakkoon. Oppaani kävi tarkistamassa kaikki kolme hotellia, mihin majoittuisin Copacabanalla, etukäteen.
Saavuin hotellille ennen kymmentä aamupäivällä ja siksi jouduin odottelemaan pari tuntia aulan ravintolassa. Söin siellä lounaan.
Aamiainen tarjoitiin myöskin tässä aularavintolassa.
Kulmittain hotelli Desingiä vastapäätä sijaitsi ravintola Temperarte, jossa kävin ainakin viisi kertaapäivällisellä seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää ja halpaa.
Desingin makuukamari oli mukava, mutta heikko äänieristys ulkoa herätti öisin.
Sivumerinäköala tarkoitti, että näit kaistaleen merta, kun kurkotit katsettasi oikealle.
Viimeiset kuusi yötä nukuin hotelli Orlassa merinäköalahuoneessa. Sen talon äänieristys oli kunnossa.
Tarjan blogi 
Jätä kommentti