Eduardo Kobraa, seinämaalauksiin erikoistunutta katutaiteilijaa Sao Paulosta pyydettiin tekemään iso, kymmeniä metrejä pitkä teos Rion olympialaisiin.
Luomus koostuu primääristen heimojen kasvokuvista.
Satama-aluetta siistittiin ennen olympialaisia.
Yksi tyttö myi tekemiään koruja.
Olisi pitänyt ostaa! Keskityin kuvaamaan. Oppaani hoiti raha-asiat. Olisin tietenkin voinyt pyytää häneltä rahaa. Kerran hän antoi muutaman setelin paikallista rahaa mulle. Ostin Avenida Atlanticalla Copacaballa illalla kadulla kulkevilta myyjiltä karkkeja ja annoin eräälle naiselle, joka otti rannan roskiksesta tyhjiä pulloja, vähäarvoisen paperirahan.
Opas ehdotti Santa Teresissä, eräässä pienessä puodissa, että osta tuosta matkamuistoja. Ostin. Ne on jääkaappini ovessa nyt.
Oli ihanaa, kun opas hoiti kaikki asiat: suunnitteli päivittäiset kohteet toiveideni ja ilmojen mukaan, tilasi ybertaksin, valitsi ruokapaikat, joko erikoiset tai kuuluisat, mutta yleensä edullliset. Kaikissa ravintoloissa, joissa kävimme syömässä, oli hyvää ja ”turvallista” ruokaa.
Koko matkan aikana mulle ei ollut vähäisiäkään vatsavaivoja, en tullut ryöstetyksi tai petetyksi kertaakaan.
Satama-alueella kulki kiva, moderni juna. Sekin ratoineen päivineen oli tehty Rion olympialaisiin, kun sataman ympäristöä oli siivottu.
Tässä kohtaa seisoin ja katselin, kun juna kulki ohi.
Mulle ei olekaan kuvaa junasta, vain lyhyt video.
Seuraavaksi ajoimme taksilla Rion keskustaan ja menimme lounaalle vuonna 1894 avattuun ravintola/kahvila Confeitaria Colomboon
Tarjan blogi 
Jätä kommentti